Viola-kodissa vanhustyössä hyödynnetään yhteisön taitoja ammattiosaamista laajemmin: henkilökunnan, asukkaiden ja asukkaiden omaisten taidot, harrastukset ja elämänkokemus otetaan yhteiseen käyttöön. Viola-kodissa on vapaus kokeilla uusiakin asioita, jotta asiakkaat saavat elää omanlaistaan elämää. Henkilökunta tietää, mitä heiltä odotetaan ja jokaista autetaan löytämään oma erityisosaaminen.

www.mielekas.fi

Vanhustyö-lehdessä joulukuussa 2015 ilmestynyt artikkeli

Tamperelainen Viola-kotiyhdistys ry on saanut Sosiaali- ja terveysministeriön Mielekäs-ohjelman myöntämän Vetovoimaisen sote-alan työpaikan tunnustuksen. Tunnustus jaettiin ohjelman päätösseminaarissa Helsingissä 7.12. Tämä oli kolmas ja viimeinen kerta, kun vetovoimaisia työpaikkoja ohjelman myötä nimettiin.

Mielekäs on ollut valtakunnallinen toimintaohjelma sosiaali- ja terveysalan vetovoimaisuuden lisäämiseksi ja sitä on koordinoinut Työterveyslaitos. Ohjelman tarkoituksena oli levittää työpaikoille vetovoimaisuutta edistäviä hyviä käytäntöjä. Vetovoimaisessa työpaikassa henkilöstö voi hyvin, palvelu on hyvää ja asiakkaat ovat tyytyväisiä, sosiaali- ja terveysministeriöstä kerrotaan. Vetovoimatekijöiden edistäminen kannustaa työntekijöitä jatkamaan alalla ja auttaa työpaikkoja rekrytoimaan uusia työntekijöitä.

Viola-kodin toiminnanjohtaja Niina Lahti on hyvillään ja kiitollinen Viola-kodin saamasta tunnustuksesta.

– Tällainen huomionosoitus on omiaan kohottamaan henkeä ja antamaan positiivista virettä työn tekemiseen etenkin, kun kaupungilla on meneillään kilpailutuksia, jotka koskevat myös meidän palveluitamme.

Epävarmuus siitä, onko juuri minulla työtä enää jatkossa vai hoitaako joku muu tehtäviäni tulevaisuudessa, on Niina Lahden mukaan melkoinen stressitekijä henkilökunnalle.

– Itse tiedämme tekevämme hyvää työtä isolla sydämellä, mutta kun se vielä huomioidaan yhteisön ulkopuolelta, niin se kantaa vielä paremmin. Tämän alan työntekijät eivät jaksa, jos asiakastyötä enemmän ajatuksia sitovat kilpailuttamisen kiemurat.

Ajatus tunnustuksen hakemisesta lähti henkilökunnalta itseltään.

– Meillä oli tammikuussa Viola-kodin kehittämisiltapäivä ja ryhmätöissä pohdittiin, miten toivoisimme asioiden olevan vuoden päästä, kertaa Niina Lahti.

Yksi ryhmistä toivoi, että Viola-koti olisi voittanut jonkun palkinnon.

Tuolloin Niina Lahti ajatteli, ettei tämä olekaan mikään pikkuasia ja miten osasivatkaan toivoa tuollaista. Paineet alkoivat kasautua asian suhteen.

– Jaon murhettani henkilöstöpäällikkö Elina Konsalalle, joka myöhemmin löysi Mielekäs-hankkeen ja ajattelimme, että se on juuri sitä, mitä tarvitsemme.

Viola-koti palkittiin vuonna 2009 The International Academy for Design and Health –organisaation toimesta maailmanlaajuisella ”Vanhusten hoiva ja hoito” -sarjan ykköspalkinnolla vanhusten korkeatasoisesta palvelutuotannosta ja toimintatavasta. Akatemia kiinnitti palkitsemisellaan huomiota terveellisten ja toimivien palveluympäristöjen suunnitteluun ja rakentamiseen.

– Työntekijöillä oli siis jo kokemusta palkitsemisesta ja sen mukanaan tuomasta hyvästä työfiiliksestä. Mielekäs-palkinto on jatkoa sille. Palkinto luo positiivista virettä ja yhteyttä paitsi henkilökunnan kesken, niin myös asiakkaiden ja muiden yhteisöön kuuluvien välille. Työntekijämme tietävät, että on mahdollista saavuttaa jotain ja kehittää omaa työtänsä. Eivätkä he lannistu työtaakkansa alle. Ei ole mitään niin tärkeää kuin omaan työhön vaikuttaminen, sen kehittäminen ja siinä kehittyminen kulloinkin asiakkaina olevien lähtökohdista, Niina Lahti painottaa.

Palveluohjaaja Päivi Rantanen tuli opiskelijana Viola-kotiin. Harjoittelujaksonsa hän oli jakanut valmiiksi kahteen osaan, koska ajatteli, ettei kuitenkaan viihdy paikassa. Hyvin pian harjoittelun alun jälkeen hän huomasi viihtyvänsä niin hyvin, että jäi tekemään kodissa loputkin harjoittelujaksosta.

– Sen jälkeen tein sijaisuuksia ja kun valmistuin, sain täältä vakituisen paikan. Kaiken kaikkiaan olen viihtynyt Viola-kodissa noin 12 vuotta, Päivi Rantanen kertoo.

– Aluksi olin Violassa. Kun Willa Viola valmistui, menin sinne ryhmäkotiin ja sieltä päiväkeskukseen. Äitiysloman jälkeen palasin intervalliasukkaiden pariin Violaan, josta siirryin Pellavakotiin sen valmistuttua. Olen siis kiertänyt koko talon.

Niina Lahti kertoo, että Päivi Rantanen on hyvin tyypillinen työntekijä Viola-kodissa eli hänellä on ollut mahdollisuus luoda omaa urapolkuaan.

– Päivi on kehitysvammaisten hoitaja ja sen jälkeen opiskellut Sosiaalisen kuntoutuksen ohjaajaksi ammattikorkeakoulussa. Nykyisin puolet hänen työajastaan on Pellavakodin virkistys- ja kulttuuritoiminnan ohjaamista ja suunnittelua, puolet yksityisen palvelutuotannon koordinointia.

Päivi Rantasen mielestä on ollut hienoa päästä luomaan ja tekemään uutta sekä kehittämään omaa toimenkuvaansa. Työympäristön henki ja sallivuus sekä mahdollisuus töiden ”räätälöintiin” saavat häneltä kiitosta.

– Työntekijöillä on eri elämäntilanteita, on lapsia ja osa opiskelee, ja niiden mukaan pystytään muokkaamaan ihmisten työtehtäviä niin, että täällä viihdytään – ja se näkyy työntekijöissä ja sitä kautta asiakkaissa. Se on suuri asia.

– Meillä kaikilla on omia vahvuuksia, joita pystyy hyvin käyttämään työssänsä, kunhan vain ilmaisee, mitkä omat vahvuudet ja kiinnostuksen kohteensa ovat. Ajatustenlukijoita kun ei työpaikoilla ole, toteaa Rantanen.

Lähihoitaja Karoliina Eloranta tuli Viola-kotiin kesätöihin ja keikkatyöläiseksi vuonna 2009. Valmistuttuaan vuonna 2010 hän pääsi vakituiseksi Willa Violaan.

– Kun meille tuli sisäiseen hakuun Pellavakodin paikkoja hain ja pääsin tänne. Nyt olen vanhempainvapaan jälkeen palannut pikkuhiljaa työelämään.

Karoliina Eloranta antaa työnantajalleen kiitosta siitä, kuinka hän sai vapaat kädet päättää kuinka paljon hän töitä tekee ja minkälaisia vuoroja.

– Aloitin viime vuodenvaihteessa osa-aikaisena ja tein vain kahta vuoroa eli aamua ja iltaa. Arvostan todella paljon sitä, että sain itse suunnitella työvuoroni.

Nyt kesällä Karoliinan työnkuva muuttui hieman, sillä hän otti hoitaakseen Pellavakodin siivousvuorot kerran viikossa.

– Ajatus siivousvastuun ottamisesta lähti itsestäni eli ketään ei ole pakotettu siivoamaan. Se on hyväksi myös työyhteisölle, kun vastuu siivouksesta on yhdellä ihmisellä ja sain tässäkin vapaat kädet suunnitella, milloin siivouksen teen.

Niina Lahti kertoo, että Viola-kodissa on periaatteena se, että myös hoitohenkilökunta siivoaa.

– Jotta saamme pidettyä korkeat hoitajamitoitukset, on myös otettava niitä epämukavia töitä vastaan. Toisaalta tämä on myös meidän työpaikkamme rikkaus ja pitkälti asennoitumiskysymys.

– Nykypäivänä on todella tärkeää, että työtehtäviä ei rajata hirveän tarkkaan. Jos ajattelemme jatkuvasti, että tämä tehtävä kuuluu minulle ja tuo sinulle, raja-aitoja alkaa nousta ja työ lokeroituu asiakkaan näkökulmasta tarpeettoman paljon, Niina Lahti painottaa.

– Jos joku näkee jonkun epäkohdan, niin täällä ei odoteta, että joku muu tulee ja hoitaa sen kuntoon. Meillä toimitaan ”löytäjä saa pitää” -ajatuksella eli kaikki hoitaa kaikkia asioita kuten tehdään omassa kotonakin, sanoo Päivi Rantanen lopuksi.

 

Viola-kotiyhdistys ry haki ja sai Suomalaisen työn liitolta Yhteiskunnallinen yritys-merkkiä. Niina Lahti kertoo, että sen myöntämisellä oli todella tärkeä arvo.

Viola-kodissa tehdään työtä sydämellä, asiakkaiden lähellä ja heitä kuullen. Mahdollinen tuotto menee aina takaisin toimintaan sekä työn ja palveluiden kehittämiseen. Kukaan ei ota osinkoja ja työ on yhteiskunnallisesti merkittävää.

– Lisäksi työllistämme vajaakuntoisia ja hankimme esimerkiksi työvaatteita vajaakuntoisia työllistävästä yrityksestä. Meillä on ollut aina ihminen lähtökohtana. Olemme todella miettineet, että miten löydetään sille raihnaisellekin kaverille sopiva työtehtävä, mikä palvelee meitä kaikkia. Yleensä niitä löytyy, sanoo Niina Lahti.

Hän ei halua sortua hoitomitoituskeskusteluun tai siihen, että kuka voi minkäkinlaista työtä tehdä.

– Meillä on varsin hierarkkinen työnjako edelleenkin sosiaali- ja terveysalalla. Täällä on kaikille tilaa ilman, että hoidon laatu kärsii. Eniten tarvitaan ihmistä ihmiselle ja osaamista kohtaamiseen.