Rekrytointikoulutuksesta lähihoitajaksi.
Minun polkuni.
Olen Marianne Alonen ja aloitin toukokuussa 2020 rekrytointikoulutuksen lähihoitajaksi vanhusten puolelle. Koulutuksessa oppilaitoksena on TAKK ja työpaikkana Viola-koti. Rekrytointikoulutukseen oli samanlaiset pääsykokeet kuin lähihoitajaksi on eli ensin teoriakokeet, sitten psykologin haastattelu ja lopuksi työnantajan haastattelu.
Oli jännittävää aikaa odotella kuinka minun käy, mutta onneksi tulin valituksi.
Olen alanvaihtaja eli olen tehnyt pitkän työuran parturi-kampaajana
Koen, että olen nähnyt sillä puolella kaiken. Suoritin v.2017 vielä mestari tutkinnonkin. Viimeiset reilun neljä vuotta olin yrittäjänä Kalevassa ratikkatyömaan ja keväisen koronankin aikana. Vaikka selätinkin molemmat vaikeudet, ne antoivat lopullisen sykäyksen alan vaihtamiseen. Olin kyllä pohtinut hoitoalaa viime vuosina, mutta sopivaa koulutus vaihtoehtoa ei ollut tullut.
Näin aikuisena, kun on itsensä elätettävä, ei vaan pysty pitkäksi ajaksi lähteä pelkästään opiskelemaan. Siksi tämä rekrytointikoulutus on oikein hyvä pituudeltaan ja myös siksi, että työpaikalla opetellaan ja tehdään itse työtä eikä istuta vaan koulun penkillä. Työpaikan saaminen koulutuksen lopuksi on myös hieno asia. Haaveilen toki jo tässä syksyn aikana, kun saan opintoja eteenpäin, että pääsisin oppisopimuksella tätä jatkamaan. Jos tämä koulutukseni hyvin menee, haluan kyllä lisäkouluttautua sitten eteenpäin.
Olen kokenut, että kun alku jännitys on vähän helpottanut, että olen oikealla alalla. Minulla on edellisessä ammatissani ollut vanhuksia asiakkaana ja kun omatkin vanhemmat ikääntyvät, aika tuntuu nyt tälle oikealta. Muistisairaiden kanssa työskentely ei ole helppoa, mutta päivittäin oppii koko ajan uutta. Näissä asukkaissa on silti jotakin hellyyttävää, eivätkä he voi sairaudelleen mitään.
Pellavakodissa, jossa olen saanut alusta asti olla, on aivan mahtavat työkaverit ja hyvä työilmapiiri sekä aivan loistava esimies. Minut on otettu niin hyvin porukkaan, vaikka koenkin, että en vielä osaa oikein mitään. Tuntemukseni ovat kuulemma ihan tuttuja tässä vaiheessa koulutusta.
Viola-koti saa minusta esiin ahkeran, motivoituneen ja työtä pelkäämättömän ihmisen. Yrittäjä henkisenä olen kova tekemään työtä ja tykkään haasteista ja vähän työpaineestakin. Pienyrittäjänä olen niin kovassa paineessa työskennellyt, että en pienestä hätkähdä ja osaan todella arvostaa työpaikkaani.
Liikunta on intohimoni; olen innokas käymään kuntosalilla ja lenkkeilemään, mikä tietenkin antaa työlle vastapainoa ja auttaa jaksamaan työssä.
On hienoa, että olen saanut tällaisen mahdollisuuden ja Viola-koti työpaikkana tuntuu ihan parhaalta mahdolliselta. Teen kaikkeni ja parhaani, että minusta tulisi mahdollisimman hyvä hoitaja. Täytyy sanoa, että nyt elämä hymyilee ja tätä kirjoittelee tyytyväinen ja onnellinen nainen.
-Marianne Alonen – Viola-kodin rekry harjoittelija
Haluaisitko tutustua muihin Viola-kodin työntekijöihin? Lue muut blogikirjoitukset täältä.
