Oma polkuni
Hei! Olen Nana, 17-vuotias vastavalmistunut lähihoitaja. Ihmisenä olen innokas oppimaan uutta, sekä tartun pää pystyssä uusiin haasteisiin.
Hain suoraan peruskoulun jälkeen lähihoitaja opintoihin, joten astuin alalle vasta 15-vuotiaana. Työt aloitin Viola-kodissa syyskuussa 2021. Paikka oli minulle tuttu ennestään, sillä suoritin kaikki työharjoitteluni Viola-kodin eri toimipisteissä. Tein paljon sijaisuuksia Viola-kotiin koulun ohella. Olin myös kesän töissä Violassa.
Tiesin aina haluavani olla hoitaja
Alakoulussa ja eskarissa valitsin leikkeihin aina ammatikseni hoitajan. Halusin olla ainoastaan hoitaja. Jo pienenä lapsena leikkiessäni hoitajaa, koin tekeväni jotain merkittävää.
Miksi halusin olla hoitaja?
Oma mummuni oli todella tärkeä minulle. Hän oli läheisin aikuinen minulle lapsuudessani. Suhteemme oli ainutlaatuinen, ja hän on se syy, miksi haluan työskennellä ikäihmisten kanssa. Mummu kuoli syöpään ollessani vähän päälle 10-vuotias. Hän oli ensimmäinen läheinen, jonka olen menettänyt.
Viimeinen kerta kun näin hänet, oli todella pysäyttävä. Se laittoi miettimään paljon. Muistan mummua hoitavan hoitajan olleen ystävällinen ja välittävä nuori nainen. Tunsin kiitollisuutta häntä kohtaan mummun hyvästä hoidosta. Sen jälkeen päätin haluavani tehdä itsekin jotain niin arvokasta.
Motivaatio
Jokaisella alalla on omat huonot puolensa, mutta niin myös hyvät. Vaikka kaikki tietää miten hoitoalalla työ on henkisesti raskasta ja kuluttavaa, palkitsee se kuitenkin enemmän. Ja se riittää. Ei ole mitään parempaa kuin se, että on onnistuneesti pystynyt auttamaan toista. Se on se syy, miksi jaksan ja haluan tehdä joka päivä tätä.
Miksi Viola-koti?
Ensimmäinen harjoitteluni olisi pitänyt suorittaa lasten parissa, mutta koska olin päättänyt topakasti suuntautuvani ikäihmisiin, tulin Willa Violaan tekemään ensimmäistä työharjoitteluani.
Pidin Willasta todella paljon, jonka takia lähdinkin Pellavakotiin ja Viola-kotiin suorittamaan seuraavia tutkinnonosiani. Täällä sitä ollaan vieläkin, enkä ollenkaan kadu päätöstäni silloin 2019 jatkaa harjoitteluani Viola-kodin alla.
Violassa parasta on tietenkin asukkaat ja työkaverit! Kaikkialla on ollut mahtava työporukka ja ihanat asukkaat. Joka päivä on ollut kiva tulla töihin, ja työtä on mukava tehdä porukassa, jossa toinen tukee toistaan. Violassa olen saanut kehittää ammatillisuutta, ja varsinkin näkemyksiä moniin eri asioihin.
”En ole supersankari, sillä ketään ei voi pelastaa kuolemalta. Se ei silti tarkoita, etteikö viimeisistä elämän hetkistä voisi tehdä parempia!” – minun oma mottoni.
Tuo on tärkein asia, jonka olen omalla polullani oppinut!
Nana Lindèn – Pellavakodin hoitaja
