Miltä tuntuu seurata vierestä kun koko maailma sulkeutuu ja huomaa itse kuuluvansa riskiryhmään? Riskiryhmään kuuluvan havaintoja korona-ajasta sekä itsensä ja omaisensa puolesta lähti havainnoimaan Viola-kodin asukkaan omainen Lauri Lahtinen.
”Se tuli arvaamatta ihan puun takaa tänne pohjoisille raukoille rajoille saakka. Sen tulo muutti elämänmenoamme monella tavalla
Mikä ihme se tällainen oli ja vielä tähän aikaan, jolloin kaikki piti olla hyvin, ei tosin joka puolella maailmaa? Se sai nimekseen korona-epidemia ja hetken päästä se muuttui korona-pandemiaksi, joka alkoi valloittaa maailmaa.
Suomi otti kaikin osin pandemian hallintaan. Rajat pantiin kiinni ja Uusimaa eristettiin kuukaudeksi, myös meidät yli 70-vuotiaat määrättiin riskiryhmään kuuluviksi lääketieteellisin perustein, emme ole enää kolmekymppisiä. Täällä Tampereella kaupunki tiedotti heti, että säästääksemme riskiryhmään kuuluvat sairastumiselta, meitä suositeltiin pysymään kotona ja välttämään turhia liikkumisia kaupungilla ja erityisesti suurissa ruuhkissa.
Hoivakoteihin ja sairaaloihin ei vierailut olleet sallittuja, se oli hyvä päätös
Se tehtiin onneksi sellaisella vauhdilla, etteivät ketkään ehtineet tulla ja tuoda mukanaan taudin oireita hoivakoteihin ja sairaaloihin. Yleisissä tiloissa etäisyydet piti pitää toisiin ihmisiin, kädet oli pestävä usean kerran päivässä, mikä sinänsä ei meille suomalaisille ole ollut outo tapa, vettähän meillä riittää ja pesuaineita. Ja ei sekään kovin vierasta ole, ettei toista pääse kättelemään, saati halaamaan, sellaisiahan me olemme, joten sopeutuminen kävi oikeastaan vaivatta, jos vaikka vertaa esimerkiksi Italian ja Espanjan sosiaalisiin tapoihin.
Suojamaskien käyttöä on suositeltu varsinkin riskiryhmään kuuluville, se on onnistunut alkuvaikeuksista huolimatta kohtalaisen hyvin, vaikka parantamisen varaa on vielä. Tosiasiahan on, että tämäkään viruslaji ei keskuudestamme poistu vielä pitkään aikaan. Kyllä me tähän totumme, kuten on totuttu aikaisempiinkin viruksiin ja bakteereihin. Koronaankin on valmisteilla eri tahoilla rokotteita.
Hyvin me suomalaiset tottelimme suosituksia, monessa paikassa sen huomasi, mutta kesän lopulla herpaantumista näytti olevan. Onneksi Pellavakodin ja muiden hoivakotien tilanne on säilytetty ennallaan. Olen myös ymmärtänyt tätini Toinin suulla, että Pellavakodissa on koronan tilanne selvitetty riskiryhmään kuuluville asukkaille ja ainakin tätini sanoi monet virukset ja bakteerit tunteneena ymmärtäneensä tämän taudin vakavuuden. Pellavakodissa on edelleen hyvä asua ja turvallista olla.
Viola-koti eri osastoineen on hoitanut turvatoimet erittäin hyvin
Viola-kodin ja Pellavakodin henkilökunnalta koronajärjestelyt vaativat lisätyötä tavallisten toimien lisäksi, mutta ulkopuolelta katsoen he hoitivat ja hoitavat edelleen kaikki mallikkaasti turvallisuusnäkökohdat riskiryhmät erityisesti huomioiden. Riskiryhmään kuuluvan havaintoihin korona-ajasta omaisen näkökulmasta ilahduttaa se, että kaikki hoitohenkilökuntaan kuuluvat ovat reippaalla ja positiivisella mielellä, vaikka vastuu ja huoli on koko ajan kuvioissa mukana.
Omaisten tapaaminen Viola-kodin yksiköissä on hoitunut erinomaisesti. Tervetullut ja iloinen tieto oli järjestelystä, että ulkosalla on omaisia voitu tavata, ihan kohtuullisessa ajassa ja turvallisesti. Ulkosalla tapaaminen on hyvä vaihtelu ja antaa asukkaillekin pienen lisäulkoilun mahdollisuuden. Varsin suuri ilo oli saada tulla juhannuskonserttiin Pellavakodin rautatien puoleiselle piha-aukiolle. Ohjelma oli hyvän esiintyjän voimin nautittava. Pepe Enroth osaa ottaa aina yleisönsä. Jotenkin koronakummitus häipyi edes tuoksi tunniksi jonnekin horisontin taakse.
Vaikka syksy ja sen jälkeen talvi ovat vanhan tavan mukaisesti tulossa, niin tapaamiset ulkona ovat lähinnä pukeutumis kysymyksiä, ja kun otamme kaiken vastaan positiivisesti, onnistumme yhdessä mukavissa merkeissä. Ja ehkä sekin aika koittaa, jolloin palaamme normaaliin päiväjärjestykseen. Sitä odotamme.
Tähän loppuun voisin sanoa jo kliseeksi tulleen, mutta sinänsä ihan totuuden mukaisen lauseen: kyllä me tästäkin selviämme.
Kirjoitti Lauri Lahtinen Tampereella, Viola-kodin asukkaan omainen.
